Jokaisena maanantaiaamuna päätän aloittaa laihduttamisen ja jokaisena maanantai-iltana huomaan unohtaneeni päätökseni. Jokaisena viikonpäivänä ajattelen että, tänään voin vielä kyllästää itseni herkuilla, koska huomenna aloitan laihduttamisen... Aaaargh, kuinka hölmö olenkaan ja kuitenkin tiedostan tekeväni tämän kaiken.

Aamulla pohdiskelin että, millä keinoin uuden elämän aloitan. Selasin netistä punttisalien ja personal trainereiden hintoja. Katselin laihdutuspalveluja tarjoavien firmojen nettisivuja ja laihdutuslääkkeiden mainoksia. Etsin oikotietä onneen...turhaan. Olen vaan niin julmetun kärsimätön ihminen ja haluaisin saada kaiken heti ja nyt. Nyt pitää kuitenki vain asennoitua pitkään ja kivikkoiseenkin tiehen. Painoa olisi kuitenkin pudotettavana parisenkymmentä kiloa ja olen huomannut että näin kolmevitosena kaikki ei käykään pelkästään ajatuksen voimalla, kuten silloin joskus... nuorempana

Nyt vaan pitäisi vielä jostain löytää se kuuluisa kaveri, motivaatio. Itkettää ja surettaa... miten olen voinut päästä itseni tähän kuntoon. Olen aina ollut "kuntourheilullinen", mutta nyt olen vaivihkaa itseltäni jättänyt päivittäiset kävelylenkit todella vähiin. Liikkuminen on alkanut tuntumaan hankalalta, joten tekosyiden määrä liikunnan vähentämiseksi on lisääntynyt huimasti. Huh huh, miten sitä voikin huijata tuttua tyyppiä...itseään. Olen suorasanainen ja rehellinen ihminen...paitsi itselleni, pystyn järjestelmällisyyteni ansiosta hoitamaan asioita kuin asioita... paitsi itseäni. Ehkäpä näiden asioiden tajuaminen ja myöntäminen on jo alku?

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Kesällä ollaan rantakunnossa...