Nonniiii... Illalla sitten sorruin...suklaaseen.

Tyttärelläni oli kaapissaan joulun jäljiltä suosikki suklaatani, päässä vain napsahti. Ostin häneltä muutaman suklaan, miten alas sitä pitää vajota sokeririippuvuutensa kanssa. Ostan omalta lapseltani itse ostamaani suklaata. Voi hyvää päivää...

Ja asia minkä olen kokenut todelliseksi haasteeksi, on säännöllinen syöminen epäsäännöllisessä vuorotyössä. Päivä menee ihan hyvin ja töissäkin, mutta iltavuoron jälkeen olen niin nälkäinen, että voisin syödä vaikka kivitalon. Täytyypi ottaa evääksi jotain täyttävämpää ja muistaa juoda reilusti. Mutta uusia elämäntapojahan tässä opetellaan, joten yritän asennoitua siihen että oppiminen uuteen ei onnistu päivässä, eikä kahdessa. Se on vaan niin pirun vaikeata tälläisen "mulle-heti-kaikki" luonteen omaavalle, jonka mielestä vaa'an pitäisi näyttää jo nyt, kolmenpäivän dietin jälkeen, viisi kiloa vähemmän.

Arkiliikuntaa olen yrittänyt lisätä. Koirien kanssa teen enemmän pidempiä lenkkejä ja ulkoilutan niitä erikseenkin, jolloin kävelylenkkini pitenevät kuin itsestään. Hevoseni kanssa aion tehdä pitkiä kävelylenkkejä niin, että kävelen itse myös. Tätä tukee myös se että, muutimme juuri uudelle tallille ja ensimmäiset maastolenkit pollen kanssa ovat yhtä kyttäämistä ja jännittämistä. Taluttaen seuraa kyllä minua ja onneksi metsäretket helpottuvat nopeasti, kunhan maisemat tulevat tutuksi   

Viime vuonna saimme työpaikalta askelmittarit joululahjaksi ja sekin vehje on nyt päässyt aktiiviseen käyttöön. Tavoitteena on joka päivä saada kokokoon kymmenentuhatta askelta. Ja kunhan joulukuusi lähtee, niin tilalle kaivetaan varastosta crosstrainer. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu ja läskit ahterista sula

Joulun aikaan tulikin sitten nautittua aikuistenjuomia ja suklaata lähes päivittäin. Elimistö on tietenkin tottunut moiseen menoon ja meininkiin, eikä yöllä ei tullut uni ei. Mielessäni pyöri vain ruoka, tai paremminkin herkut. Sen verran annoin itselleni armoa, että suolasta söin , koska opettelen nyt ensin irti sokerista. Iltatömpsy kera herkkupalan saa nyt jäädä historiaan ja tilalle astuu iltasalaatit ja kivennäisvesi. Tahtotila on sen verran kova, että varsinaista pakkomiellettä ei ruokakaapin suuntaan tullut... mutta ei tullut myöskään uni. Tilanne varmaankin korjaantuu parin päivän kuluessa ja eiköhän se unikin vielä tule.

Tänään tutustuin jo aikaisemmin ostamaani Nutrilet-pakettiin. Tarkoituksenani on korvata osa aterioista kyseisillä tuotteilla, koska tiedän entuudestaa, että liian nopea muutos aiheuttaa minulle ihan hirmuisen migreenin ja pahoinvoinnin. Toisekseen, kärsin laktoosi-intoleranssista ja Nutrilet-tuotteet sisältävät laktoosia enemmän tai vähemmän, joten siitäkin syystä syön niitä harkiten. Olen todella innoissani tästä ja toivon että saan motivaation pidettyä korkealla mahdollisimman pitkään =)